Avoimen tiedonjaon aikakausi ja MOOCit

Elämme aikakautta, jolloin kuka tahansa voi perustaa blogin tai kehitellä vaikkapa hyödyllisen mobiiliapplikaation. Maailma on siis koko ajan muuttumassa avoimemman tiedonjaon suuntaan, ja myös korkeakoulutus on hyppäämässä mukaan tähän kelkkaan. MOOCit, eli massiiviset avoimet verkkokurssit, ovat hiipineet keskuuteemme muutaman viime vuoden aikana. Yhdysvalloista lähtöisin oleva idea  kaikille avoimista korkeakoulukursseista on herättänyt ristiriitaisia mielipiteitä niin meillä kuin maailmalla. Kysymyksiä tuntuvat herättävän etenkin hyötynäkökulma – kuka hyötyy ja millä tavalla? Yksittäisiä opiskelijoita tuntuu myös mietityttävän, kuinka avoimia verkkokursseja voi hyödyntää omissa opinnoissa.

Muuttuvat oppimisympäristöt -luennolla opiskelijat jakautuivat eri leireihin MOOCeihin suhtautumisensa perusteella. Osa opiskelijoista vaikutti innostuneilta ja näkivät MOOCit hyvänä mahdollisuutena itsensä kehittämiselle. Osa taas epäröi hiukan kurssien hyödyllisyyttä itselle ja mietti esimerkiksi opintojen hyväksiluettavuutta omiin opintoihinsa. Epävarmasta tunnustelusta kertoi se, että MOOCit vaikuttivat varsin tuntemattomilta opiskelijoille. Tämä voi selittyä sillä, että suomalaisessa ilmaisen koulutuksen yhteiskunnassa MOOC-kursseja ei välttämättä koeta tarpeellisiksi.

Kaikille avoin verkko-opetus herättää luonnollisesti paljon kysymyksiä ja MOOCeilla voidaan nähdä olevan hyviä ja huonoja puolia. Laajoja verkkokursseja puoltavat kommentit korostavat MOOCeja matalan kynnyksen väylänä opiskella juuri itseään kiinnostavia aiheita. Näin henkilö voi esimerkiksi täydentää ammattitaitoaan tai jopa saada hyvän kurssisuorituksen seurauksena opiskelupaikan. Opiskelu voi olla myös joustavaa ja ajasta ja paikasta riippumatonta. Ideaalitapauksessa kurssi siis vastaa henkilön osaamistarpeisiin ja hän on motivoitunut suorittamaan kurssin loppuun saakka.

Negatiivisemmat näkemykset taas liittyvät mm. kurssien pedagogiseen toteutukseen ja alueellisuuteen. MOOC-kurssien pelätään korostavan tiedon jakamisen näkökulmaa uuden tiedon yhteisöllisen luomisen sijaan. Vaikka verkkoon luotaisiin yhteinen oppimisalusta, se ei silti aina korvaa henkilöiden kasvokkaista vuorovaikutusta ja keskustelua. Opetuksessa on myös vaikeaa ottaa huomioon kulttuuriset erot ja alueelliset tarpeet, minkä lisäksi kommunikaatiota voi haitata yhteisen kielen puute. Niinpä kurssien pedagogiseen ja sosiaaliseen toteutukseen täytyisi kiinnittää erityistä huomiota.

Ongelmia asettavat myös esimerkiksi osanottajien erilaiset lähtötasot ja toisistaan poikkeavat oppimistavat. Laajojen verkkokurssien yleiseksi ongelmaksi nähdään etenkin opiskelijan ohjauksen puutteellisuus. Verkko-opetuksesta voidaan ajatella parhaiten suoriutuvan sellaisen henkilön, jonka motivaatio on korkealla tasolla ja jonka opiskelu- ja itsearviointivalmiudet ovat hyvät. Vaikka verkko-opetuksen etuna nähdään suuren datamäärän keräämisen mahdollisuus ja yksilöllisten oppimispolkujen tukeminen, se on vielä kaukaisena tavoitteena suurimmassa osassa kursseja. Artikkelissaan Laaja avoin verkkokurssi (MOOC): oppimisparatiisi vai ryöstökalastusta Risto Säntti jopa arvioi kurssien muuttuvan yhä enemmän pelkän tiedon jakamista korostaviksi kursseiksi, jolloin erilaisten opiskelijoiden tarpeita ei olla otettu huomioon. Muun muassa näistä syistä johtuen MOOCien yleisenä ongelmana on ollutkin korkea keskeyttämisprosentti.

Vaikka MOOCeista esitetään eriäviä mielipiteitä, niitä tutkimalla voidaan saada hyödyllistä tietoa verkko-opetuksesta ja sen pedagogiikan kehittämisestä. Analysoimme Muuttuvat oppimisympäristöt -luennolla opintoryhmässä Courserasta löytämämme Get Organized: How to be a Together Teacher -kurssin pedagogista sisältöä (linkki). Kurssin tavoitteena oli tarjota opettajille keinoja kehittää oman opetuksen hallintaa ja ajankäyttöä. Välineinä opetuksessa käytettiin opetusvideoita ja viikkottaisia tehtäviä, kuten kalenterin ja tehtävälistan tekemistä. Arviointimenetelminä käytettiin itsearvointia ja vertaisarviointeja. Kurssille oli siis jonkin verran otettu mukaan sosiaalista elementtiä ja viikottaisilla tehtävillä pyrittiin sitouttamaan opiskelijoita opiskeluun. Videomateriaalin etuna on tietenkin se, että opiskelijat voivat halutessaan palata kertaamaan aiempia asioita. Kurssilla oli selvästi mietitty pedagogiikkaa ainakin jonkin verran ja huomioitu myös opiskelijan itsereflektion tärkeyttä. Saadakseen jotain hyötyä tämänkaltaisesta kurssista, opiskelijan olisi hyvä olla jo jonkin aikaa työssään toiminut opettaja, joka haluaa etsiä tehokkaampia toimintamalleja.

MOOCeja löytyy siis joka lähtöön, mutta minkälainen mahtaa olla niiden tulevaisuus? Parhaimmillaan ne näyttäytyvät yksilöllisten opiskelumahdollisuuksien paratiisina ja mahdollisuutena tutustua oppiaineiden tai korkeakoulujen tarjontaan. Pahimmillaan ne voivat aiheuttaa pirstaleisia opintopolkuja ja luovan ongelmanratkaisukyvyn kehittymisen puutteita. Suomessa MOOC-kurssien materiaaleja voitaisiin varmaan hyvinkin käyttää korkeakoulukurssien aineistoina lisänä, mutta voisivatko MOOCit tulevaisuudessa esimerkiksi syrjäyttää avoimen korkeakouluopetuksen? Voidaanko tulevaisuudessa ehkä suorittaa osa korkeakoulututkinnosa MOOC-kursseina?

Etenkään suomalaisesta näkökulmasta MOOCit eivät ehkä näyttäydy  opiskelijoille kovin keskeisessä roolissa, koska koulutus on kaikille ilmaista. Yhdenlaisen tarinan voi kuitenkin lukea vielä lopuksi mongolialaisesta pojasta, joka pystyi MOOCien kautta kehittämään sähköinsinöörin taitojaan ja sai opiskelupaikan MIT-huippuyliopistosta: linkki The New York Timesin juttuun.

Lähde:
Säntti, R. 2013. Laaja avoin verkkokurssi (MOOC): oppimisparatiisi vai ryöstökalastusta. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 15 (3). 40-54. Luettavissa: http://www.okka-saatio.com/aikakauskirja/pdf/Aikak_2013_3_Santti.pdf

TVT:n opetuskäytön nykyisyys ja tulevaisuus

Opetus- ja kulttuuriministeriön (2013) sekä Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunnan (2010) julkaisujen mukaan suuntaus TVT:n opetuskäytölle näyttäisi olevan seuraava: opettajien tietoja ja taitoja median käytössä olisi lisättävä, jotta tieto- ja viestintätekniikan antamat mahdollisuudet osattaisiin tehokkaasti hyödyntää lasten ja nuorten mediataitojen kehittämisessä. Kun lähteitä tarkastellaan korkeakoulu- kontekstissa, korostuu niissä juuri opettajankoulutuksen kehittäminen, yliopistojen ja korkeakoulujen harjoittama tutkimustyö sekä alan tietouden lisääminen esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla toimivien keskuuteen. Toinen esiin tullut seikka oli tasapuoliset mahdollisuudet TVT:n käyttöön koulun sijainnista tai varallisuudesta riippumatta.

Opettajien yhteisöllisyys on lisääntynyt TVT:n käytön lisääntyessä ja se on lisännyt formaalin ja informaalin oppimisen yhdistämistä, mikä on tärkeää työelämän oppimisessa. Teknologian käyttö lisää opettajien kokemusten vaihtoa ja kehittää opettajan työtä. Sosiaalisen median käytön myötä opetus on entistä avoimempaa ja julkisempaa. Sosiaalinen media yhdistää oppimisen eri kontekstit toisiinsa formaalin, nonformaalin ja informaalin ympäristön. Sosiaalisen median käyttöönotto opetuksessa on muuttanut koko opetuksen toimintakulttuuria yksittäisestä opettajasta koko oppilaitosyhteisöön. (Pönkä ym. 2012.)

Tärkeänä verkko-opetuksen laatuun vaikuttajana koettiin olevan hyvä pedagoginen suunnittelu. Tieto- ja viestintätekniikan todettiin antavan uusia mahdollisuuksia opetukseen verkkoympäristössä: verkkokeskustelut, tiedon jakaminen, opiskelijoiden toisiltaan oppiminen, harjoitusten ja ajatusten jakaminen. Tämä vaatii opiskelijalta motivaatiota itsenäiseen työskentelyyn ja toisaalta opettajalta pedagogiikan hallitsemista, jotta verkossa annettu ohjaus onnistuu. Opettajilla tulee siis olla taidot hyödyntää näitä ympäristöjä sekä teknologioita pedagogisesti perustelluilla tavoilla, jotta käyttö ei jää vain teknologian mukaan tuomiseen, ilman suurempia perusteluita. Päämääränä verkko-opetuksessa on siis opiskelijalähtöinen, syvällinen oppiminen ja opettajan tehtävänä on oppimisprosessin ohjaaminen ja oppimisen arviointimenetelmien kehittäminen. Opettajan rooli toteutuu verkko-opetuksessa oppimistavoitteiden asettajana, opetusmenetelmien valitsijana ja oppimisen arvioijana. (Löfström ym. 2010.)

Mateleena Laakso korosti luennollaan avointa jakamista verkossa. Jos opettaja tai opiskelija suunnittelee ja tekee kaiken yksin ja vain itselleen, on se tosi työlästä. "Opi toisilta ja jaa" on hyvä periaate. Netti on täynnä oppimateriaalia. Kun jaat, käytä cc-lisenssiä! (cc = creative commons)

edu.fi    linkkiapaja.edu.fi

OPEN EDUCATION WEEK -tapahtuma

Silloin kannustetaan jakamaan omia oppimateriaaleja verkossa

SEURAAVA TEEMAVIIKKO ON 9.-13.3.2015. 

jaajotain.wordpress.com

Minun on kovin vaikeaa katsoa TVT:aa korkeakouluopiskelijan näkökulmasta, sillä olen ala-asteen luokanopettaja ja katselen asioita usein luokanopettajan näkökulmasta. Vain muutama kuukausi tätä "uudenlaista" yliopistoa takana. Näen vain sen huikean muutoksen, mikä korkeakouluissa on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Olen myös innostunut kaikesta uudesta, mitä näen. Matleena Laakso on hyvä esimerkki innostuneesta opettajasta. Hänen innostuksensa tarttuu. 

Marko Lahtinen kertoi luennolla TVT:n kehittämisestä Tampereen seudun opetustoimessa. Keskeistä koulun tasolla on henkilökunnan osaaminen. Tärkeää on tunnistaa omat mahdollisuutensa ja oma osaaminsa ja löytää keinot toteuttaa TVT:tä omassa opetuksessa. Yhteisön osaamisen hyödyntäminen on myös tärkeää. Tästä innostuneena lähdin toissa viikonloppuna tutustumaan opettajille suunnattuun koulutukseen Tuunaa tuntisi. Tässä muutamia esimerkkejä pajoista:   twitter.com/hashtag/tuunaatuntisi

- Rohkeasti robotiikkaan: robotiikkaa ja ohjelmointia Lego Mindstorms -ympäristössä

- Mitä ohjelmointi voi olla yläkoulussa?

- Uutta virtaa somen avulla

- Lukuintoa ja monilukutaitoa kirjastosta ja TVT:stä

Miten TVT:n käyttö onnistuu?

Tärkeä havainto mielestäni on, ettei opetus muutu huonosta hyväksi ottamalla mobiililaitteet käyttön ja unohtamalla kaiken entisen. Pelkkä teknologia ei saa yksin aikaan ihmeitä, vaan opetuksen käytäntöjen pitää muuttua. Yhtenä edellytyksenä on yhteisöllinen ja toimiva ja osaamista jakava toimintakulttuuri. Oppija on aktiivinen uuden tiedon luoja. Olennaista on yhteisölliset tiedontuottamisen prosessit.

Tulevaisuuden opettajan kolme roolia: pedagogi, valmentaja ja kehittäjä

Toimiminen avoimissa oppimisympäristöissä, menetelmien kehittäminen ja teknologian soveltaminen ovat osa tulevaisuuden opettajan pedagogista kompetenssia. Opettajan valmentava työtapa koostuu oppimisen johtamisesta, työnsä tutkimisesta ja rajojensa tuntemisesta. Opettaja osallistuu myös yhteiskunnallisiin kehittämis- ja muutosprosesseihin ennakoimalla tulevaisuutta, seuraamalla aikaansa ja verkostoitumalla. Opettajuus on tulevaisuudessa ennen kaikkea yhteisön ja verkoston ominaisuus.

(Korhonen, A-M. & Ruhalahti, S. 2014. (toim.) Oppimisen digiagentit. Hamk. Ammatillinen opettajakorkeakoulu.) 

Pelillisyys oppimisessa

Neljännen luentomme teemana oli pelillisyys oppimisessa. Tvt:n kehityksen myötä on alettu kehittää yhä enemmän opetuskäyttöön soveltuvia pelejä. Tutkimustietoa pelien käytöstä opetuksessa on vielä saatavilla suhteellisen vähän (Kangas, Vesterinen ja Krokfors 2014). Opettajan roolin on kuitenkin havaittu olevan erityisen tärkeä siinä, kuinka oppimispelit saadaan integroitua opetukseen. Näin ollen jälleen kerran on tärkeää, että opettajan tvt-taidot ovat ajan tasalla. Lisäksi pelien opetuskäyttö tulee olla perusteltavissa pedagogisesti sekä suhteessa opetussuunnitelmaan. Opetuskäytössä peleillä on paljon mahdollisuuksia, kuten esimerkiksi oppiainerajojen ylittäminen sekä keskustelun avaaminen yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista.

Pohdimme ryhmän keskustelussa sitä, kuinka pelillisyys on yhä suurempi osa ympäristöämme koko ajan, joten miksi opetus jäisi siitä jälkeen? Tärkeää ja varmasti myös haasteellista on saada kehitettyä peleistä samanaikaisesti sekä sisällöllisesti opetuksellisia että tarpeeksi mielenkiintoisia, jotta ne sopivassa määrin koukuttavat oppilaita jatkamaan eteenpäin. Onkin siis syytä pohtia myös kriittisesti sitä, tuovatko pelit todellisuudessa lisäarvoa opetukseen ja oppimiseen.

Yritimme löytää korkeakoulussa käytettävää tai korkeakouluopiskeluun mahdollisesti sovellettavissa olevaa peliä. Emme etsimisestä huolimatta onnistuneet sellaisia löytämään. Näin ollen päädyimme kokeilemaan Frindzy-nimistä sovellusta. Friedzy on Yhdysvalloissa kehitetty oppimispeli, joka perustuu näin ollen heidän koulutusjärjestelmäänsä ja oppisisältöihinsä. Friendzy-sarjaan kuuluu 15 sovellusta. Jokaiselle luokalle ensimmäisestä kahdeksanteen on oma sovelluksensa, minkä lisäksi on seitsemän tiettyyn aihealueeseen erikoistunutta sovellusta. Sovellukset on ladattavissa App storesta sekä Google play storesta ja se on saatavilla tietokoneelle, tabletille ja älypuhelimeen. Latasimme ja tutustuimme Social studies Friendzy –sovellukseen. Sovelluksen sisällä on tasoja, joilla pääsee etenemään vain suorittamalla määrätyn osan edellisistä tehtävistä oikein.

Ainakin oma arvioini on, että pelin suosimat monivalintakysymykset vaikuttivat ainakin aluksi naurettavan helpoilta eikä niistä sisällöllisesti näin suomalaisten näkökulmasta tule uutta tietoa. Kielen oppimiseen suomalaisille nuorille tätä voisi suositella, mutta toisaalta siihenkin varmasti on löydettävissä sisällöllisesti parempiakin pelejä tai sovelluksia. Mitä mieltä te olette Friendzystä tai oppimispeleistä yleisemmin? Entäpä voisiko pelejä hyödyntää korkeakouluissa oppimisen apuna tai työelämässä?

Oiva -hyvinvointisovellus testissä

Opiskelijoiden ja työntekijöiden jaksaminen on puhuttanut vuosien mittaan eriävissä määrin. Kuitenkin teknologian käytön lisääntyessä työn ja vapaa-ajan välinen sekä opiskelun ja vapaa-ajan välinen raja on hälvennyt ja usein nämä sekoittuvatkin toisiinsa. Tämä saattaa kuormittaa opiskelijoita ja työntekijöitä. Tästä lähtökohdasta kiinnostuimme tutustumaan Oiva -hyvinvointisovellukseen , joka perustuu arvo-, hyväksyntä ja tietoisen läsnäolon (mindfulness) menetelmiin. Menetelmän ovat kehittäneet VTT:n ja Jyväskylän yliopiston tutkijat.

Halusimme kokeilla Oivaa, sillä se voisi olla hyvä apu korkeakouluopiskelijan jaksamisen tukemiseen. Se on myös helposti taskussa kulkeva oppimisaihio, joka johdattelee rentoutumaan pienissäkin väleissä. 

Mutta mikä Oiva oikeastaan on?

Oiva on toiminnallinen ja kokemuksellinen oppimisympäristö, jonka voi ladata sovelluksena älypuhelimeen tai tablettiin. Tehtäviä voi suorittaa myös tietokoneella netin välityksellä. Oiva auttaa rentoutumaan ja olemaan läsnä tässä ja nyt, pääsemään irti jännityksestä sekä suhtautumaan itseen kehollisena ja psyykkisenä kokonaisuutena. Myös omien arvojen tarkasteluun on Oivassa erilaisia tehtäviä.

Oiva sisältää neljä osuutta, joissa voidaan harjoitella tietoisemmaksi tulemista erilaisten lyhyehköjen harjoitteiden kautta. Harjoituksia voi tehdä kuuntelemalla ja katselemalla lyhyitä ohjevideoita tai lukemalla. Osuudet ovat:

• Tietoinen läsnäolo
• Mielen hyvinvointi
• Arvot ja valinnat
• Kehon hyvinvointi

Oppimisaihioiden tyypittelyn mukaan Oiva voisi olla harjoitusohjelma-aihio (Jaakkola ym. 2012.), jossa on osallistavia piirteitä siinä mielessä, että oppija saa kokemuksellisesti toimia harjoitteiden työstäjänä. Vuorovaikutuksellisuus perustuu ainoastaan itsen ja videon herättämiin ajatuksiin sisältäen oman itsensä ja oppimisensa reflektointia. Harjoitusaihiot orientoituvat usein yksittäisiin ilmiöihin, tässä tietoisen läsnäolon oppimiseen. Tätä opitaan kuitenkin useammasta eri näkökulmasta. Oiva ei tunnu suoranaisesti sijoittuvan sähköisten oppimateriaalien elementeissä minnekään, sillä kriteereissä harvemmin esiintyy itsetuntemuksellisia piirteitä. Oivan näkisin olevan juuri sellainen.

Opiskelijana koen, että Oiva on hyvä apuri hellittämään hetkeksi ja päästämään irti ulkoa- ja opiskelijasta itsestä päin tulevia vaateita ja odotteita. Erilaisissa opiskelijabarometreissa ja –opiskeluhyvinvoinnin tutkimuksissa on tullut esille viitteitä siitä, että opiskelijoilla on melko paljon mielenterveyden haasteita ja vaikeuksia irrottautua opinnoistaan vapaa-ajalla. Tällaiseen irrottautumiseen ja rentoutumiseen itsetutkiskeluun ohjaava app voi olla hyvä pohja. Haasteena kuitenkin on, kuinka saada harjoitusten tekemisestä päivittäistä tai edes viikoittaista, jottei se jää muiden sovellusten ja kiireiden jalkoihin. 

(Luennon nro. 2 tehtäviä.)

Havaintoja ja ajatuksia sähköisistä oppimateriaaleista

Luennon teemana kerralla 15.1.2015 olivat sähköiset oppimisympäristöt. Luennolla sivuttiin  Educloudia ja kiinnostuinkin vapaa-ajallani tarkastelemaan sitä hieman lisää. Sieltä löytyi harmillisen vähän oppimateriaaleja korkeakoulutukseen, josta olemme ryhmämme kanssa erityisesti kiinnostuneita, mutta toivottavasti niitäkin tullaan tulevaisuudessa kartoittamaan johonkin palveluun. Seuraavassa pohdintoja Educloudiin liittyen. 

EduCloud on koulutuksen pilviväylä, jonka pitäisi helpottaa ja edesauttaa digitaalisten oppimisen työkalujen laskeutumista koulutuksen piiriin. Uudet opetussuunnitelmat painottavat tieto- ja viestintätekniikan vahvistamista kouluopetuksessa. EduCloudissa pettajat voivat etsiä ideoita sekä tuottaa ja hankkia työvälineitä opetuskäyttöön. Palvelu on tulossa täydentymään jatkossa niin, että valmistuessaan se palvelee kolmea opettajan tarvetta. Se mahdollistaa vertaistuen oppimateriaalien ja palvelujen käyttöön, opetusmateriaalipankin sekä pedagogisia, toimivaksi kokeiltuja digitaalisia opetusratkaisuja. Palvelu voi tulla madaltamaan opettajien kynnystä ottaa käyttöön uusia tvt-menetelmiä opetuksessa, mikäli opettajat löytävät ja ottavat sivun käyttöönsä ja tuotteet palvelussa lisääntyvät. Ryhmämme kanssa pohdimme aiemmin luennolla, että osa opettajista on jo itsessään kiinnostuneita teknologiasta ja sen mahdollisuuksista opetuksessa. Osalle uuden asian haltuunottaminen voi tuntua suurelta askeleelta ilman ohjausta ja kannustusta. Useimmiten kyse onkin kenties juurtuneista asenteista. Educloud voi helpottaa opettajaa löytämään hyviä ideoita ja sen toivottavasti tulevaisuudessa mahdollistama vertaistuellinen puoli voisi auttaa tvt:tä harkitsevia opettajia saamaan kannustusta ja apua päästäkseen alkuun. Tällä hetkellä materiaalipankissa on vain kourallinen erilaisia opetusmateriaaleja. Niistä selvitin, millainen kokonaisuus Accenturen ilmainen Työelämätaidot ja sisäinen yrittäjyys -opetuskokonaisuus on.

Työelämätaidot ja sisäinen yrittäjyys -opetuskokonaisuus on tarkoitettu keskustelun herättäjäksi lukioihin ja sitä voi käyttää usealla eri oppitunnilla orientoimaan opiskelijoita työelämätaitoihin, yrittäjyyteen ja digitaalisiin mahdollisuuksiin. Kokonaisuutta voi käyttää usealla kielellä, jolloin sitä voidaan käyttää myös kieltenopetuksessa materiaalina. Opetushallituksen E-oppimateriaalien laatukriteerien (Ilomäki 2012) pohjalta kokonaisuutta voisi nimitää teemakokonaisuudeksi, joka sisältää erilaisia toiminnallisia osiota. Nopealla vilkaisulla kokonaisuus sisältää kuusi noin 5 minuuttia kestävää videota, joissa animaatiohahmo Henri ottaa ensi askeleitaan työelämässä. Videoissa yhdistyy tiedollinen puoli, animaatio sekä oikeat haastateltavat henkilöt. Itse videot eivät niinkään sisällä tehtäviä, vaan opettajalle suunnatussa käyttäjän tukipaketissa on tehtäväesimerkkejä opetustuokioissa käytettäviksi. Videot voisivat sisältää pieniä katsojaa herätteleviä tehtäviä, jotka johdattaisivat pohtimaan aihetta omasta näkökulmasta ennen tunneilla käytäviä yhteisiä keskusteluita. Nyt videoilla on vain tiedon lisäämisen puoli käytössä. Jaakkolan ym. (2012) oppimisaihiotyypittelyiden mukaan kyseessä on tietolähde, jossa tietoa annetaan tekstin, kuvien ja videon avulla. Tässä on myös erilaisia työelämähaastatteluja mukana. Videot ovat avoimesti katsottavissa verkosta, joten niiden käytettävyyttä oppimisessa edistäisi pienten pohdintatehtävien yhdistäminen videoihin. Muutoin ihan raikas opetuskokonaisuus lisäämään tietoa lukiolaisille työelämästä ja sisäisestä yrittäjyydestä.