torstai 19. helmikuuta 2015

Avoimen tiedonjaon aikakausi ja MOOCit

Elämme aikakautta, jolloin kuka tahansa voi perustaa blogin tai kehitellä vaikkapa hyödyllisen mobiiliapplikaation. Maailma on siis koko ajan muuttumassa avoimemman tiedonjaon suuntaan, ja myös korkeakoulutus on hyppäämässä mukaan tähän kelkkaan. MOOCit, eli massiiviset avoimet verkkokurssit, ovat hiipineet keskuuteemme muutaman viime vuoden aikana. Yhdysvalloista lähtöisin oleva idea  kaikille avoimista korkeakoulukursseista on herättänyt ristiriitaisia mielipiteitä niin meillä kuin maailmalla. Kysymyksiä tuntuvat herättävän etenkin hyötynäkökulma – kuka hyötyy ja millä tavalla? Yksittäisiä opiskelijoita tuntuu myös mietityttävän, kuinka avoimia verkkokursseja voi hyödyntää omissa opinnoissa.

Muuttuvat oppimisympäristöt -luennolla opiskelijat jakautuivat eri leireihin MOOCeihin suhtautumisensa perusteella. Osa opiskelijoista vaikutti innostuneilta ja näkivät MOOCit hyvänä mahdollisuutena itsensä kehittämiselle. Osa taas epäröi hiukan kurssien hyödyllisyyttä itselle ja mietti esimerkiksi opintojen hyväksiluettavuutta omiin opintoihinsa. Epävarmasta tunnustelusta kertoi se, että MOOCit vaikuttivat varsin tuntemattomilta opiskelijoille. Tämä voi selittyä sillä, että suomalaisessa ilmaisen koulutuksen yhteiskunnassa MOOC-kursseja ei välttämättä koeta tarpeellisiksi.

Kaikille avoin verkko-opetus herättää luonnollisesti paljon kysymyksiä ja MOOCeilla voidaan nähdä olevan hyviä ja huonoja puolia. Laajoja verkkokursseja puoltavat kommentit korostavat MOOCeja matalan kynnyksen väylänä opiskella juuri itseään kiinnostavia aiheita. Näin henkilö voi esimerkiksi täydentää ammattitaitoaan tai jopa saada hyvän kurssisuorituksen seurauksena opiskelupaikan. Opiskelu voi olla myös joustavaa ja ajasta ja paikasta riippumatonta. Ideaalitapauksessa kurssi siis vastaa henkilön osaamistarpeisiin ja hän on motivoitunut suorittamaan kurssin loppuun saakka.
Negatiivisemmat näkemykset taas liittyvät mm. kurssien pedagogiseen toteutukseen ja alueellisuuteen. MOOC-kurssien pelätään korostavan tiedon jakamisen näkökulmaa uuden tiedon yhteisöllisen luomisen sijaan. Vaikka verkkoon luotaisiin yhteinen oppimisalusta, se ei silti aina korvaa henkilöiden kasvokkaista vuorovaikutusta ja keskustelua. Opetuksessa on myös vaikeaa ottaa huomioon kulttuuriset erot ja alueelliset tarpeet, minkä lisäksi kommunikaatiota voi haitata yhteisen kielen puute. Niinpä kurssien pedagogiseen ja sosiaaliseen toteutukseen täytyisi kiinnittää erityistä huomiota.

Ongelmia asettavat myös esimerkiksi osanottajien erilaiset lähtötasot ja toisistaan poikkeavat oppimistavat. Laajojen verkkokurssien yleiseksi ongelmaksi nähdään etenkin opiskelijan ohjauksen puutteellisuus. Verkko-opetuksesta voidaan ajatella parhaiten suoriutuvan sellaisen henkilön, jonka motivaatio on korkealla tasolla ja jonka opiskelu- ja itsearviointivalmiudet ovat hyvät. Vaikka verkko-opetuksen etuna nähdään suuren datamäärän keräämisen mahdollisuus ja yksilöllisten oppimispolkujen tukeminen, se on vielä kaukaisena tavoitteena suurimmassa osassa kursseja. Artikkelissaan Laaja avoin verkkokurssi (MOOC): oppimisparatiisi vai ryöstökalastusta Risto Säntti jopa arvioi kurssien muuttuvan yhä enemmän pelkän tiedon jakamista korostaviksi kursseiksi, jolloin erilaisten opiskelijoiden tarpeita ei olla otettu huomioon. Muun muassa näistä syistä johtuen MOOCien yleisenä ongelmana on ollutkin korkea keskeyttämisprosentti.

Vaikka MOOCeista esitetään eriäviä mielipiteitä, niitä tutkimalla voidaan saada hyödyllistä tietoa verkko-opetuksesta ja sen pedagogiikan kehittämisestä. Analysoimme Muuttuvat oppimisympäristöt -luennolla opintoryhmässä Courserasta löytämämme Get Organized: How to be a Together Teacher -kurssin pedagogista sisältöä (linkki). Kurssin tavoitteena oli tarjota opettajille keinoja kehittää oman opetuksen hallintaa ja ajankäyttöä. Välineinä opetuksessa käytettiin opetusvideoita ja viikkottaisia tehtäviä, kuten kalenterin ja tehtävälistan tekemistä. Arviointimenetelminä käytettiin itsearvointia ja vertaisarviointeja. Kurssille oli siis jonkin verran otettu mukaan sosiaalista elementtiä ja viikottaisilla tehtävillä pyrittiin sitouttamaan opiskelijoita opiskeluun. Videomateriaalin etuna on tietenkin se, että opiskelijat voivat halutessaan palata kertaamaan aiempia asioita. Kurssilla oli selvästi mietitty pedagogiikkaa ainakin jonkin verran ja huomioitu myös opiskelijan itsereflektion tärkeyttä. Saadakseen jotain hyötyä tämänkaltaisesta kurssista, opiskelijan olisi hyvä olla jo jonkin aikaa työssään toiminut opettaja, joka haluaa etsiä tehokkaampia toimintamalleja.

MOOCeja löytyy siis joka lähtöön, mutta minkälainen mahtaa olla niiden tulevaisuus? Parhaimmillaan ne näyttäytyvät yksilöllisten opiskelumahdollisuuksien paratiisina ja mahdollisuutena tutustua oppiaineiden tai korkeakoulujen tarjontaan. Pahimmillaan ne voivat aiheuttaa pirstaleisia opintopolkuja ja luovan ongelmanratkaisukyvyn kehittymisen puutteita. Suomessa MOOC-kurssien materiaaleja voitaisiin varmaan hyvinkin käyttää korkeakoulukurssien aineistoina lisänä, mutta voisivatko MOOCit tulevaisuudessa esimerkiksi syrjäyttää avoimen korkeakouluopetuksen? Voidaanko tulevaisuudessa ehkä suorittaa osa korkeakoulututkinnosa MOOC-kursseina?
Etenkään suomalaisesta näkökulmasta MOOCit eivät ehkä näyttäydy  opiskelijoille kovin keskeisessä roolissa, koska koulutus on kaikille ilmaista. Yhdenlaisen tarinan voi kuitenkin lukea vielä lopuksi mongolialaisesta pojasta, joka pystyi MOOCien kautta kehittämään sähköinsinöörin taitojaan ja sai opiskelupaikan MIT-huippuyliopistosta: linkki The New York Timesin juttuun.


Lähde:
Säntti, R. 2013. Laaja avoin verkkokurssi (MOOC): oppimisparatiisi vai ryöstökalastusta. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 15 (3). 40-54. Luettavissa: http://www.okka-saatio.com/aikakauskirja/pdf/Aikak_2013_3_Santti.pdf

9 kommenttia:

  1. Itsekin innostuin MOOCeista, vaikka harmillisesti juuri nyt ei oikein aikaa riitäkään sellaisille osallistua.
    Löysin kuitenkin eräästä blogikirjoituksesta myös kriittisen näkökulman MOOCeihin.
    Siinä kirjoittaja ottaa esille, että visiot koko maailman kattavasta koulutuksesta MOOCien avulla ovat hieman absurdeja, koska koulutus aina tavalla tai toisella sidonnainen kulttuuriin, jossa ollaan. Tämä on MOOCeissa melko vaikeaa (tosin ei täysin mahdotonta) ottaa huomioon. Hyvänä herättäjänä toimii yo. blogissa esitetty kysymys korkeakouluopettajille: jos olisitte nyt menossa vetämään jonkn oman kurssinne vaikkapa pieneen kylään Intiassa tai Argentiinassa, miten luulisitte onnistuvanne?

    VastaaPoista
  2. Luin artikkelin nimeltä Diversity in MOOC Students´ Backgrouds and Behaviours in Relationship to Performance in 6.002x (löydettävissä osoitteestahttps://tll.mit.edu/sites/default/files/library/LINC%20'13.pdf). Sattumalta huomasin, että artikkeli käsittelee samaista MIT:n kurssia, josta Katarinan tekstinsä lopussa linkkaamassa New York Timesin jutussakin kerrotaan.

    Kyseessä oli siis ensimmäinen MIT:n MOOC-kurssi, jolle ilmoittautui 150 000 osallistujaa. Artikkelissa on koottu tieoja osallistujien taustoista ja lähtötasoista ja verrattu niitä siihen, kuinka osallistujat ovat kurssilla menestyneet. Opiskelijoita oli kurssilla melkein kaikista maailma maista, eniten kuitenkin Yhdysvalloista, Intiasta, Iso-Britanniasta, Kolumbiasta ja Pakistanista. Osallistujia oli myös hyvin erilaisista koulutustaustoista aina lukio-opiskelijoista jo alalla työskenteleviin. Lisäksi selvitettiin kurssille osallistumisen syitä ja selkeästi yleisimmät syyt olivat omien tietojen ja taitojen lisääminen sekä itsensä haastaminen.

    Taustojen ja kurssilla menestymisen vertailun tulokset ovat jokseenkin sellaisia kuin ennalta saattaisi päätellä. Parhaisiin tuloksiin ovat yltäneet ne, joilla on alalta tohtorin tutkinto ja sisältö oli jo entuudestaan tuttua.

    Artikkelissa ei kuitenkaan numeerisen vertailun lisäksi pohdittu edellä mainittujen seikkojen tuomia haasteita. Jäin pohtimaan sitä, kuinka paljon kurssin järjestäjät pohtivat kurssin osallistujajoukon moninaisuutta tai onko sitä ylipäätään tarpeellista miettiä. Toisaalta MOOCien idea on juuri siinä, että sinne pääsee kuka vain ja jokainen voi itse pohtia, onko tarpeeksi pätevä osallistumaan tietylle kurssille. Jokainen varmasti löytää omaa tasoaan vastaavan kurssin. Osallistujamäärät voivat olla niin korkeita, ettei kaikkien yksilöllisiä tarpeita voida ottaa huomioon. Lisäksi jos itsen haastaminen ja tiedon lisääminen on kurssille hakeutumisen syynä, voi miettiä sitä, tarvitseeko kurssia edes suorittaa hyväksytysti. Eikö tärkeintä kuitenkin ole se, että itse tuntee oppineensa jotakin?

    VastaaPoista
  3. Vilkaisin myös tuota artikkelia, ja itselleni mielenkiintoisena näyttäytyi verkkokurssin näkökulmasta se, että ne jotka olivat ilmoittaneet opiskelleensa kurssia jonkun toisen (samalla kurssilla olevan) kanssa yhdessä, saivat keskimäärin parempia arvosanoja kurssista. Myös verkkokurssien osalta siis yhteisöllinen oppiminen näyttäisi olevan tärkeää, ja MOOCien suunnittelussa voiskin kiinnittää huomiota siihen, miten kurssia voisi kannustaa käymään läpi kuitenkin yhteistoiminnallisesti muiden kurssilaisten kanssa.

    Tuohon Jennin kysymykseen kurssin hyväksytystä suorittamisesta kommentoisin, että ainakin varmaan silloin, jos kurssin käyminen on puhtaasti oman itsensä kehittämistä omista lähtökohdista, ei varmaan suorituksella ja hyväksynnällä ole niin merkitystä. Mutta ehkä sitten siinä tapauksessa, jos kurssilla on vaikkapa työllisyyden tai ammattitaidon parantamiseksi, olisi siitä hyvä saada jonkinlainen sertifikaatti voidakseen kurssin käymisensä todistaa.

    VastaaPoista
  4. Jennin kommenttiin liittyen mietin myös, kuinka eritasoisia kurssit voivat olla. Itseäni kiinnostaisi myös suorittaa esimerkiksi kasvatustieteissä jonkin muun maan kurssi, näkyvätkö esimerkiksi kulttuurierot opetuksessa ja sisällöissä jne.

    VastaaPoista
  5. MOOCeista muuten löysin Curtis J. Bonkin TAMKille pitämän online-luennon tammikuulta 2015, aiheena MOOCs...Learning is Changing. Siinä Curtis käy läpi MOOCien kehitystä. Sopii tosi hyvin meidän koko kurssin aiheeseen, olisi hyvin voinut olla yhtenä luentokertana, kun ajoittuikin samoihin aikoihin luentojen kanssa. En muista että tätä olisi mainittu luennoilla, tai jos mainittiin, meni minulta ohi.

    Myös TVT näkökulma tulee hyvin esille. Curtis ennustaa, että tulevaisuudessa tulemme oppimaan enemmän videolta kuin teksteiltä. Wikipediaa tärkeämmäksi tulee videopedia.
    Curtis ottaa esiin myös MOOCeihin liittyviä erilaisia ongelmia 20, en lähde kaikkia niistä tähän luettelaan, mutta teknisten ja sosiaalisten ongelmien lisäksi mainitaan mm. laatu. Opettajan näkökulmasta hyvänä pointtina oli kontrollista luopuminen ja toisaalta muutosvastarinta.
    Curtis puhuu myös opiskelijoiden näkökulmasta: uusiin teknologioihin siirtyminen vaatii kouluttautumista niiden käyttämiseen. Toiset haluavat yhä pysyä vanhoissa totutuissa tavoissa, kaikki eivät ole yhtä kokeilunhaluisia.
    MOOCeja pitäville opettajille Curtis jakaa hyviä vinkkejä esim. palautteen keräämiseksi, opetuksen henkilökohtaistamiseksi, sosiaalisuuden lisäämiseksi ja lähi- ja etäopiskelun yhdistämiseksi sekä opiskelijoiden osallistamiseksi.

    VastaaPoista
  6. Unohdin aiemmin laittaa linkin suomalaiseen MOOCeja koskevaan artikkeliin, joka on julkaistu Ammattikasvatuksen aikakauskirjassa: http://www.okka-saatio.com/aikakauskirja/pdf/Aikak_2013_3_Santti.pdf
    Artikkelissa on mielestäni hyvin käsitelty MOOCien ongelmia niin yleisesti kuin pedagogisestikin.
    Olin myös viime keväänä seuraamassa Curtis J. Bonkin luentoa MOOCeihin liittyen,mutta en muista luennolta mitään erityistä. Kiinnostavaa oli kuitenkin kuulla kansainvälistä näkökulmaa MOOCeihin liittyen, koska Bonkilla tuntuu olevan todella optimistinen näkökulma MOOCien suhteen maailmanlaajuisena koulutusväylänä. Muistaakseni hän tuolloin myös mainosti juuri julkaistua kirjaansa, joka taitaa olla avoimesti luettavissa verkossa..

    VastaaPoista
  7. Länsimaisiin tutkintoon johtaviin vieraskielisiin koulutuksiin hakee paljon opiskelijoita vuosittain Eta- ja EU -maiden ulkopuolelta. Etenkin Suomessa, jossa on ilmainen koulutus myös heille, voidaan koulutus nähdä myös kehitysapuna, mikäli koulutuksen käynyt opiskelija palaa omaan kotimaahansa kehittämään yhteiskuntaa ja työelämää. Tavallaan sama juttu voisi toimia myös MOOCien kanssa ilman, että täytyy odottaa tutkintoon hyväksymistä. MOOCien kautta esimerkiksi kehitysmaissa olevat opiskelijat voivat päästä laadukkaan tiedon ja opetuksen ääreen, ja saada opin niiden kautta. Kuitenkin on syytä pitää mielessä, että länsimainen kulttuuri voi vaikuttaa opiskelijan omaan ja oman maan kulttuuriin myös negatiivisesti. Lisäksi, jos koulutus on suunniteltu yliopiston tai koulutuksen markkinoinnin lähtökohdista, laadusta ei voi olla taetta. MOOCien laatua voikin olla hieman hankala arvioida ennalta, kun niiden opetuskäyttö on viime aikoina kasvanut samalla kuin opettajien määrä on moninkertaistunut. Kaikki opettajat eivät ehkä olet niin kiinnostuneita kehittämään MOOCeja tai pohtimaan niiden etiikkaa, kuin mitä pitäisi. Vai mitä luulette?

    VastaaPoista
  8. Oma näkemykseni on se, että korkeakoulutus tulee muuttumaan verkko-opetuspainotteisemmaksi, minkä seurauksena varmaankin nousee into ostaa ja hankkia valmiita kurssikokonaisuuksia. Se, miten ja mistä kurssit hankitaan, on sitten eri asia.
    Anninan näkökulma tuosta kehitysavusta oli ihan kiinnostava, teknologian kehitys kyllä edistää esimerkiksi tiedon ja koulutuksen jakamista, mitä usein korostetaankin aineellisen tuen rinnalla. En kyllä osaa myöskään osaa ottaa kantaa siihen, kuinka kiinnostuneita esimerkiksi opettajat ovat tutkiskelemaan opetuksen arvopohjaa ja eettisyyttä. Monikulttuurisilla kursseilla on kuitenkin mahdollisuuskin tuoda keskusteluun eri kulttuurien näkemyksiä, joista voi myös oppia.

    VastaaPoista
  9. Mietin pitkään, mitä tähän MOOC-osioon oikein kommentoisin, kunnes yhtäkkiä välähti. Minullahan on omakohtainen kokemus MOOCista. Osallistuin viime syksynä täällä Tampereen yliopistossa mediakasvatusta opiskellessani Wiki-opiston Mediakasvatus ja uudet lukutaidot -kurssille. Opintojakso opiskeltiin ryhmissä. Ryhmät muodostettiin vapaamuotoisesti ensimmäisellä ja ainoalla yhteisellä fyysisellä luennolla. Ryhmämme nimi oli Sukkelat suut. Kurssi koostui videoiden katselusta, ryhmäkokoontumisista, keskusteluista, videoiden alustuksista ja kommentoinneista. Ryhmä päätti itse suoritustapansa ja valitsi myös osan katsottavista videoista kiinnostuksensa mukaan. Mielenkiintoinen kurssi. Suosittelen lämpimästi. Ryhmämme tuotos on katsottavissa wikialustalla osoitteessa fi.wikiversity.org/wiki/Sukkelat_suut

    VastaaPoista