Saimme tehtäväksemme tutustua MOOCeista tehtyyn tutkimukseen ja kirjoittaa koosteita niistä blogiimme. Valitsimme ryhmässämme näkökulmaksemme etiikan: minkälaisia tutkimuksia tai kirjoituksia löytyy MOOCien eettisistä kysymyksistä? Yllättäen oli melko vaikea löytää varsinaisia tutkimuksia, joissa olisi tutkimuksen kohteena tai laajemmassa käsittelyssä ollut nimenomaan MOOCien etiikka. Jonkin verran löytyi kuitenkin artikkeleita aiheesta. Itse luin läpi Stephen Marshallin (2014) kirjoittamaa artikkelia Exploring the ethical implications of MOOCs joka on julkaistu Distance Education -lehdessä.
Marshall on huolissaan MOOCien eettisestä puolesta, tai lähinnä MOOCeista tehtävään tutkimukseen liittyvän eettisen keskustelun puutteesta. Hän peräänkuuluttaakin yliopistojen yhteiskuntavastuuta ja MOOCeihin liittyvien eettisten asioiden keskustelua laajemmassa yhteiskunnallisessa ja opiskelijoiden hyvinvointiin liittyvässä kontekstissa sen sijaan että keskityttäisiin yksittäisiin kokemuksiin yksittäisistä kursseista.
Tutkimuseettisiä asioita voi tarkastella monesta näkökulmasta. Marshall on valinnut artikkeliinsa nopeasti kehittyvälle alalle soveltuvan teleologisen lähestymisen. Tällä lähestymistavalla hän on nimennyt kolme eettistä suuntausta, joihin MOOCeja tutkiva voi törmätä: Ensimmäinen keskittyy oppilaan näkökulmaan: MOOCista tehtävästä tutkimuksesta ei tulisi aiheutua osallistujalleen harmia. Toinen näkökulma on huolissaan osallistujien suostumuksesta: jos MOOCin materiaalia käytetään tutkimukseen, siihen pitäisi aina etukäteen pyytää lupa. Verkkokurssilla voi osoittautua haasteelliseksi todeta, ovatko kaikki osallistujat varmasti ymmärtäneet osallistuvansa samalla tutkimukseen, ja millaisessa roolissa he siinä ovat. Kolmanneksi näkökulmaksi Marshall ottaa yksityisyyden ja anonymiteetin kysymykset. Miten tietoja, joita MOOC-kurssin osallistujilta välttämättä kerätään, käytetään ja kuinka heidän yksityisyytensä ja anonyymiytensä suojataan.
Marshall kokoaa lopuksi listan asioita, joita jokaisen MOOCien parissa tutkimusta tekevän olisi hyvä ottaa huomioon: Alun alkaen tulisi määritellä, onko MOOC vain puhtaasti koulutukseen tarkoitettu, vai onko siinä jotain kokeellista tai tutkimuksellista mukana. Ja jos on, miten se huomioidaan pedagogiikassa. Tutkimuksen tai kokeen luonne tulisi suunnitella jo ennen kuin MOOC alkaa ja suunnitella se siten, että vain olennainen data kerätään. Suunnitteluun tulisi kuulua myös hyväksynnän saaminen, mieluummin niin, että kurssille osallistujan on ennen osallistumistaan hyväksyttävä osallistumisensa myös tutkimukseen. Ulkopuolisen tahon olisi hyvä arvioida tutkimuksen eettisyyttä. Pidä osallistujat ajantasalla tutkimuksen edistymisestä, erityisesti ennen ja jälkeen kurssin. Osallistujilla on tekijänoikeudet omaan tuotokseensa myös verkkokursseilla. Jos MOOC aineistoa kuitenkin käytetään ilman osallistujien suostumusta, täytyy aineiston käsittelyssä olla erityisen varovainen. Tutkimuksessa on hyvä harkita osallistujien osallistamista myös heidän kokemustensa tarkasteluun ja reflektointiin. Ja lopuksi, tutkimuksen tulokset on hyvä jakaa MOOCin osallistujille.
Monet ylläolevan listan asiat olisi hyvä ottaa huomioon ihan minkälaista tahansa tutkimusta tehdessä. Itselleni tämä toimi hyvänä muistutuksena tutkimusetiikasta näin gradunteon kynnyksellä.
Lähde: Marshall, s. (2014). Exploring the ethical implications of MOOCs. Distance Education Vol. 35, No. 2, 250–262.
Kuten Hanna-Reetta totesi, tutkimuksia avoimen verkko-opetuksen eettisyydestä näyttäisi olevan niukasti ja sen imperatiivi koulutuksen saavutettavuudesta elää vahvasti. Tutustuin Andersonin ja Simpsonin (2007) tutkimukseen ja seuraavassa esiteltynä heidän keskeiset tuloksensa.
VastaaPoistaAnderson ja Simpson (2007) ovat tutkimuksessaan ’Ethical issues in online education’ selvittäneet online –opetukseen liittyviä eettisiä asioita oikeudenmukaisuuden, identiteetin kehittymisen, salassapidon, moniarvoisuuden, tarkkailun ja sisällön näkökulmasta. He ovat vetäneet yhteen eri tutkimuksissa ilmi tulleita tuloksia ja haluavat nostaa esille muutamia kysymyksiä niihin liittyen. Ensimmäisenä he käsittelevät opintojen saavutettavuutta, mitä on pidetty online-opetuksen imperatiivina. Tutkimuksessaan he tuovat esille, että on vähän näyttöä siitä, että online-opetus laajentaisi osallistumista ja tukisi muuten koulutuksen ulkopuolelle rajautuvia ryhmiä osallistumisessa. Esimerkiksi infrastruktuurin, henkilökohtaisen kiinnostuksen ja ajan puute tai muu heikko sosioekonominen tilanne voivat vaikuttaa heikentävästi osallistumiseen.
Anderson ja Simpson tarkastelevat myös (länsimaisen) kulttuurien vaikutusta opetukseen ja oppimiseen. Opetuksessa ovat usein vallalla yhteiskunnan suurimmat kulttuuriset arvot, joita opetetaan myös vähemmistöille itsestäänselvyyden tavoin. Lisäksi opiskelijoiden välisessä viestinnässä voi tulla väärinymmärryksiä kulttuurierojen vuoksi. Kirjoittajat nostavat esiin myös kysymyksen opettajien etiikasta. Esimerkiksi osallistuessaan länsimaalaisille kursseille saudi-arabialaiset opiskelijat saattavat muuttaa käyttäytymistään myös opetuksen ulkopuolella. Kuten tiedetään, koulutus saa aikaan muutosta, mutta miten opettajat huomioivat velvollisuutensa suhteessa koulutuksen tuomaan muutokseen?
Vapaus, moniarvoisuus ja tasa-arvo on nähty verkko-opetuksessa lähes itsestäänselvyytenä. Verkko-opetus tuo kuitenkin erilaisia valta-asetelmia opetukseen, mikä ei ole yhtä näkyvää kuin kontaktiopetuksessa. Anderson ja Simpson kyseenalaistavatkin ja pohtivat, kuinka opettajat voivat tunnistaa opiskelijoiden välisiä valtahierarkioita ja puuttua niihin kaikkien oppimisen mahdollistamiseksi. Onko opettajilla taitoja ja välineitä puuttua tähän? Lisäksi valta liittyy myös arviointiin. Kirjoittajat huomauttavat, että verkko-opetuksessa vaaditaan yleensä osallistumista keskusteluun esimerkiksi kirjoittamalla viestejä muille ja keskustelemalla aiheista verkossa. Tällainen opetus ei anna opiskelijalle tilaa opiskella omalla tavallaan ja valita omaa keskusteluun osallistumistaan.
VastaaPoistaTarkkailun osalta Anderson ja Simpson toteavat, että opiskelijoiden verkko-opiskelu jättää jälkensä, joita voidaan seurata. Tämä tapahtuu usein automaattisesti ja opettajat eivät pysty siihen vaikuttamaan. Usein opiskelijat eivät ole tietoisia siitä, mitä kaikkea heidän toiminnastaan tallentuu. Mihin yksityisyyden ja tarkkailun sekä arvioinnin välinen raja tulisi vetää?
Myös salassapitoasiat nostetaan esille. Opiskelijat tulevat usein kursseille ennakko-oletuksin, että verkko-opetuksessa ei tarvitse paljastaa itsestään paljon muuta tietoa, kuin nimi. Todellisuudessa kurssien aikana opiskelijat oppivat tiedostamatta tuntemaan toistensa ajatuksia ja tapoja toimia. Kirjoitukset ja tekstit tuotetaan usein myös pysyvässä muodossa nimitiedoin ja ne jäävät kaikkien nähtäville. Haasteena on, kuinka opettaja pystyy varmistamaan, että osallistujien tiedot eivät leviä opetuksen ulkopuolelle tai suojelemaan opiskelijoita muiden opiskelijoiden arvostelulta ja uhkauksilta, joita voi tapahtua opetuksen virallisten reittien ulkopuolella. Anonyymius voi olla hyödyksi, mutta toisaalta se voi saada aikaan hyökkäyksiä muita opiskelijoita vastaan, joihin opettajan voi olla hankalaa puuttua. Kirjoitetut tuotokset tuovat myös muita eettisiä asioita pohdittavaksi: kenellä on pääsy tuotoksiin ja kuinka pitkään niitä säilytetään ja missä ne tulisi säilyttää. Monia kysymyksiä jää auki ja opettajien pohdittavaksi.
Artikkeli löytyy journaalista: Open learning, The journal of open, distance and e-learning.
MOOCien etiikkaan liittyvät kysymykset ovat kyllä kiintoisia. Luin ammattikasvatuksen aikakauskirjasta Risto Säntin artikkelin Laaja avoin verkkokurssi (MOOC): oppimisparatiisi vai ryöstökalastusta (löytyy sähköisenä http://www.okka-saatio.com/aikakauskirja/pdf/Aikak_2013_3_Santti.pdf)
VastaaPoistaSäntti mainitsee, että opiskelijoilta kerättyä tietoa voi käyttää myös verkkokurssien parantamiseen, kun opiskelijoista saadaan dataa kurssin aikana; millainen oppimistyyli henkilöllä on, missä vaiheessa kurssi on mahdollisesti keskeytetty jne. Kurssilla kerättyjä tietoja voisikin kehityksen ja tutkimuksen lisäksi käyttää kurssin muuttamineen ja adaptiivisuuteen, jossa kurssi mukautuu esimerkiksi henkilön oppimistyylin mukaan. Tällaisesta MOOC-kurssista Säntti käyttää käsitettä aMOOC. aMOOCille vastakohtana on sitten xMOOC- joka on eräänlainen "ylhääktä alaspäin"-kurssi, jota voisi pitää perinteisenäkin luentomallina, jossa tieto ikään kuin kaadetaan opiskelijoille.
On kieltämättä kiintoisa kysymys, minkälaisia arvoja kursseilla välittyy.Toisessa MOOC-blogipostauksen kommenttiosiossa mainitsinkin, että olisi kiinnostavaa osallistua esimerkiksi jonkun muunmaalaiselle kasvatustieteen kurssille.
Tuo tietojen kerääminen on kyllä mielenkiintoinen asia. Miten siitä sitten kerrotaan vai kerrotaanko edes opiskelijalle, että mitä tietoa heistä kerätään? Vai onko kaikki tallentuva tieto ylläpitäjän tutkimusmateriaalia? Miten käy yleisen tutkimuksen eettisyysperiaatten kanssa, että tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista?
VastaaPoistaJep, juuri noitakin juttuja tuossa mun lukemassa artikkelissakin nostettiin esiin. Että eettisten periaatteiden mukaanhan tietoja ei noin vain saisi käyttää, vaan nimenomaan etukäteen kurssille ilmoittautuessaan opiskelijan olisi hyväksyttävä, että hänenkin tekemistään asioista kerääntyvää tietoa voidaan käyttää jatkokehitykseen... Hyvin harvoin näin vaan oikeasti valitettavasti taitaa tapahtua...
VastaaPoistaMieleeni tuli myös kaupallisuuden näkökulma; voiko jokin taho tehdä liiketoimintaa osallistujien tiedoilla, ja miten tästä informoidaan osallistujia?
VastaaPoista