Luennon teemana kerralla 15.1.2015 olivat sähköiset oppimisympäristöt. Luennolla sivuttiin Educloudia
ja kiinnostuinkin vapaa-ajallani tarkastelemaan sitä hieman lisää.
Sieltä löytyi harmillisen vähän oppimateriaaleja korkeakoulutukseen,
josta olemme ryhmämme kanssa erityisesti kiinnostuneita, mutta
toivottavasti niitäkin tullaan tulevaisuudessa kartoittamaan johonkin
palveluun. Seuraavassa pohdintoja Educloudiin liittyen.
EduCloud
on koulutuksen pilviväylä, jonka pitäisi helpottaa ja edesauttaa
digitaalisten oppimisen työkalujen laskeutumista koulutuksen piiriin.
Uudet opetussuunnitelmat painottavat tieto- ja viestintätekniikan
vahvistamista kouluopetuksessa. EduCloudissa pettajat voivat etsiä
ideoita sekä tuottaa ja hankkia työvälineitä opetuskäyttöön. Palvelu on
tulossa täydentymään jatkossa niin, että valmistuessaan se palvelee
kolmea opettajan tarvetta. Se mahdollistaa vertaistuen oppimateriaalien
ja palvelujen käyttöön, opetusmateriaalipankin sekä pedagogisia,
toimivaksi kokeiltuja digitaalisia opetusratkaisuja. Palvelu voi tulla
madaltamaan opettajien kynnystä ottaa käyttöön uusia tvt-menetelmiä
opetuksessa, mikäli opettajat löytävät ja ottavat sivun käyttöönsä ja
tuotteet palvelussa lisääntyvät. Ryhmämme kanssa pohdimme aiemmin
luennolla, että osa opettajista on jo itsessään kiinnostuneita
teknologiasta ja sen mahdollisuuksista opetuksessa. Osalle uuden asian
haltuunottaminen voi tuntua suurelta askeleelta ilman ohjausta ja
kannustusta. Useimmiten kyse onkin kenties juurtuneista asenteista.
Educloud voi helpottaa opettajaa löytämään hyviä ideoita ja sen
toivottavasti tulevaisuudessa mahdollistama vertaistuellinen puoli voisi
auttaa tvt:tä harkitsevia opettajia saamaan kannustusta ja apua
päästäkseen alkuun. Tällä hetkellä materiaalipankissa on vain
kourallinen erilaisia opetusmateriaaleja. Niistä selvitin, millainen
kokonaisuus Accenturen ilmainen Työelämätaidot ja sisäinen yrittäjyys -opetuskokonaisuus on.
Työelämätaidot
ja sisäinen yrittäjyys -opetuskokonaisuus on tarkoitettu keskustelun
herättäjäksi lukioihin ja sitä voi käyttää usealla eri oppitunnilla
orientoimaan opiskelijoita työelämätaitoihin, yrittäjyyteen ja
digitaalisiin mahdollisuuksiin. Kokonaisuutta voi käyttää usealla
kielellä, jolloin sitä voidaan käyttää myös kieltenopetuksessa
materiaalina. Opetushallituksen E-oppimateriaalien laatukriteerien
(Ilomäki 2012) pohjalta kokonaisuutta voisi nimitää
teemakokonaisuudeksi, joka sisältää erilaisia toiminnallisia osiota.
Nopealla vilkaisulla kokonaisuus sisältää kuusi noin 5 minuuttia
kestävää videota, joissa animaatiohahmo Henri ottaa ensi askeleitaan
työelämässä. Videoissa yhdistyy tiedollinen puoli, animaatio sekä oikeat
haastateltavat henkilöt. Itse videot eivät niinkään sisällä tehtäviä,
vaan opettajalle suunnatussa käyttäjän tukipaketissa on
tehtäväesimerkkejä opetustuokioissa käytettäviksi. Videot voisivat
sisältää pieniä katsojaa herätteleviä tehtäviä, jotka johdattaisivat
pohtimaan aihetta omasta näkökulmasta ennen tunneilla käytäviä yhteisiä
keskusteluita. Nyt videoilla on vain tiedon lisäämisen puoli käytössä.
Jaakkolan ym. (2012) oppimisaihiotyypittelyiden mukaan kyseessä on
tietolähde, jossa tietoa annetaan tekstin, kuvien ja videon avulla.
Tässä on myös erilaisia työelämähaastatteluja mukana. Videot ovat
avoimesti katsottavissa verkosta, joten niiden käytettävyyttä
oppimisessa edistäisi pienten pohdintatehtävien yhdistäminen videoihin.
Muutoin ihan raikas opetuskokonaisuus lisäämään tietoa lukiolaisille
työelämästä ja sisäisestä yrittäjyydestä.
Tässäpä vielä ajankohtaista tutkimustietoa verkkopalveluiden kehittämisestä ja opiskelijoiden opintoihin kiinnittymisestä yliopistossa: Annala, Mäkinen ja Svärd ovat tutkineet sähköisten oppimateriaalien ja verkon käytön mahdollisuuksia ja sudenkuoppia yliopistokoulutuksessa eläytymismenetelmällä. Opiskelijat näkivät onnistuneiden verkkopalveluiden toimivan rinnakkain kasvokkaisten yhteisöjen kanssa ja näiden limittyvän opiskelijan arkeen. Verkkopalveluiden nähtiin antavan opiskelijalle mahdollisuuden oppia asiantuntijatyössä tarvittavia joustavan ajattelun tapoja ja niiden todettiin mahdollisesti tukevan tiimimäisempää oppimista, kuin mihin yliopistossa on totuttu. Onnistuessaan verkkopalvelut voivat mahdollistaa vuorovaikutteisia tuki- ja ohjauskäytänteitä sekä yhteistä neuvottelua. (Annala, Mäkinen & Svärd 2012.) Millaisia kokemuksia teillä muilla on verkkopalveluista esim. Tampereen yliopistossa ja mitä ajattelette tutkimustuloksista suhteessa niihin? Oma kokemukseni on, että tällä hetkellä käytettävät Moodlet ja wikialustat eivät oikein innosta vuorovaikutukseen ja ajatusten vaihtoon. Voisiko tähän olla ratkaisuna avoimemmat kokonaisuudet, jotka eivät edellytä kirjautumista ja joita voisi itse käyttäjänä paremmin muokata, esim. lisätä videoita yms?
VastaaPoistaLinkki tutkimukseen: http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66310/tuovi_10_2012.pdf?sequence=1
Aika vähän on yliopisto-opinnoissa tullut vastaan muuta kuin Moodlen käyttöä. Jotenkin vuorovaikutus Moodlen kautta on aika haastavaa, sinne kun tarvii erikseen mennä ja kirjautua osallistuakseen johonkin keskusteluun, eikä keskustelurakenteetkaan nyt kovin paljon tue kovin lennokasta ajatustenvaihtoa. Eivätkä kaikki luennoitsijat hallitse kovin hyvin edes Moodlen käyttöä.
PoistaJotenkin kaipaisin luonnollisempaa, enemmän jokapäiväisessä elämässä kiinni olevaa keskusteluympäristöä, olisiko se sitten Facebook vai mikä.
Padlet-seinää olen tämän kurssin lisäksi käyttänyt kerran aikaisemminkin, ja se on kyllä tietynlaiseen harjoitukseen oikein toimiva. Toki edellyttää, että jonkinlaiset laitteet on mukana, BYOD tai Edun iPadeja on ollut sitten näissä saatavilla.
Itse olen ollut kovin yllättynyt siitä, kuinka vähän luennoilla yhä näkee läppäreitä tai täppäreitä. Itse kun en enää oikein edes osaa muistiinpanoja kynällä kirjoittaa (tai en saa omasta kirjoituksestani selvää :-) vaan kaikki on sähköisenä koneella (tai oikeammin pilvessä), niin jotenkin sitä pitää koneiden käyttöä itsestäänselvyytenä. Toisaalta vaatii myös itsekuria, ettei sitten sillä koneella luennon aikana tee jotain ihan muuta kuin aiheeseen liittyvää oppimista... Tilathat eivät kauheasti yliopistolla koneen käyttöä suosi, kun pistorasioita on tosi vähän ja nekin mitä on, ovat yleensä hankalissa paikoissa.
Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että koneita ja tabletteja näkyy luennoilla verrattain vähän.
VastaaPoistaEn myöskään ole törmännyt yliopistolla juuri muuhun verkko-opetuksen työvälineeseen, kuin Moodleen. Kuten Hanna-Reetta sanoi, Moodlen seuraaminen on työlästä. Ihan hiljattain vasta löysin sieltä linkin, jonka kautta jonkin keskustelufoorumin voi tilata omaan sähköpostiin, jotenkin ei ole tullut opeteltua sen käyttöä edes kunnolla
Yritin löytää korkeakouluopetukseen liittyvää tietoa sähköisistä oppimateriaaleista siinä onnistumatta. Silmiini sattui seuraava Antti Ekonojan (2014) tietotekniikan väitöskirja. Tutkimuksen ”Oppimateriaalien kehittäminen, hyödyntäminen ja rooli tieto- ja viestintätekniikan opetuksessa” tavoitteena oli oppimateriaalien kehittäminen ja niiden käytön tuoman hyödyn tutkiminen omana oppiaineena opetettavan TVT:n opetuksessa etenkin yläkoulussa. Tutkimuksessa kehitettiin kolmea painettua oppikirjaa ja yhtä sähköistä materiaalia. Niitä kokeiltiin useissa suomalaisissa kouluissa. Tutkimustulokset osoittivat, että kummastakin oli hyötyä TVT:n opetuksessa, mutta sähköinen oppimateriaali toi mukanaan oppikirjaa suuremmat hyödyt. Sähköisen oppimateriaalin vahvuuksia olivat mm. helppo saatavuus ja päivitettävyys sekä monipuolisemmat harjoitustehtävät. Tärkeää laadukkaassa TVT:n oppimateriaalissa ovat ajantasainen ja laaduksa sisältö, pedagogisten näkökohtien huomioiminen sekä hyvä luettavuus.
VastaaPoista