maanantai 2. helmikuuta 2015

Havaintoja ja ajatuksia sähköisistä oppimateriaaleista

Luennon teemana kerralla 15.1.2015 olivat sähköiset oppimisympäristöt. Luennolla sivuttiin  Educloudia ja kiinnostuinkin vapaa-ajallani tarkastelemaan sitä hieman lisää. Sieltä löytyi harmillisen vähän oppimateriaaleja korkeakoulutukseen, josta olemme ryhmämme kanssa erityisesti kiinnostuneita, mutta toivottavasti niitäkin tullaan tulevaisuudessa kartoittamaan johonkin palveluun. Seuraavassa pohdintoja Educloudiin liittyen. 

EduCloud on koulutuksen pilviväylä, jonka pitäisi helpottaa ja edesauttaa digitaalisten oppimisen työkalujen laskeutumista koulutuksen piiriin. Uudet opetussuunnitelmat painottavat tieto- ja viestintätekniikan vahvistamista kouluopetuksessa. EduCloudissa pettajat voivat etsiä ideoita sekä tuottaa ja hankkia työvälineitä opetuskäyttöön. Palvelu on tulossa täydentymään jatkossa niin, että valmistuessaan se palvelee kolmea opettajan tarvetta. Se mahdollistaa vertaistuen oppimateriaalien ja palvelujen käyttöön, opetusmateriaalipankin sekä pedagogisia, toimivaksi kokeiltuja digitaalisia opetusratkaisuja. Palvelu voi tulla madaltamaan opettajien kynnystä ottaa käyttöön uusia tvt-menetelmiä opetuksessa, mikäli opettajat löytävät ja ottavat sivun käyttöönsä ja tuotteet palvelussa lisääntyvät. Ryhmämme kanssa pohdimme aiemmin luennolla, että osa opettajista on jo itsessään kiinnostuneita teknologiasta ja sen mahdollisuuksista opetuksessa. Osalle uuden asian haltuunottaminen voi tuntua suurelta askeleelta ilman ohjausta ja kannustusta. Useimmiten kyse onkin kenties juurtuneista asenteista. Educloud voi helpottaa opettajaa löytämään hyviä ideoita ja sen toivottavasti tulevaisuudessa mahdollistama vertaistuellinen puoli voisi auttaa tvt:tä harkitsevia opettajia saamaan kannustusta ja apua päästäkseen alkuun. Tällä hetkellä materiaalipankissa on vain kourallinen erilaisia opetusmateriaaleja. Niistä selvitin, millainen kokonaisuus Accenturen ilmainen Työelämätaidot ja sisäinen yrittäjyys -opetuskokonaisuus on.

Työelämätaidot ja sisäinen yrittäjyys -opetuskokonaisuus on tarkoitettu keskustelun herättäjäksi lukioihin ja sitä voi käyttää usealla eri oppitunnilla orientoimaan opiskelijoita työelämätaitoihin, yrittäjyyteen ja digitaalisiin mahdollisuuksiin. Kokonaisuutta voi käyttää usealla kielellä, jolloin sitä voidaan käyttää myös kieltenopetuksessa materiaalina. Opetushallituksen E-oppimateriaalien laatukriteerien (Ilomäki 2012) pohjalta kokonaisuutta voisi nimitää teemakokonaisuudeksi, joka sisältää erilaisia toiminnallisia osiota. Nopealla vilkaisulla kokonaisuus sisältää kuusi noin 5 minuuttia kestävää videota, joissa animaatiohahmo Henri ottaa ensi askeleitaan työelämässä. Videoissa yhdistyy tiedollinen puoli, animaatio sekä oikeat haastateltavat henkilöt. Itse videot eivät niinkään sisällä tehtäviä, vaan opettajalle suunnatussa käyttäjän tukipaketissa on tehtäväesimerkkejä opetustuokioissa käytettäviksi. Videot voisivat sisältää pieniä katsojaa herätteleviä tehtäviä, jotka johdattaisivat pohtimaan aihetta omasta näkökulmasta ennen tunneilla käytäviä yhteisiä keskusteluita. Nyt videoilla on vain tiedon lisäämisen puoli käytössä. Jaakkolan ym. (2012) oppimisaihiotyypittelyiden mukaan kyseessä on tietolähde, jossa tietoa annetaan tekstin, kuvien ja videon avulla. Tässä on myös erilaisia työelämähaastatteluja mukana. Videot ovat avoimesti katsottavissa verkosta, joten niiden käytettävyyttä oppimisessa edistäisi pienten pohdintatehtävien yhdistäminen videoihin. Muutoin ihan raikas opetuskokonaisuus lisäämään tietoa lukiolaisille työelämästä ja sisäisestä yrittäjyydestä.

4 kommenttia:

  1. Tässäpä vielä ajankohtaista tutkimustietoa verkkopalveluiden kehittämisestä ja opiskelijoiden opintoihin kiinnittymisestä yliopistossa: Annala, Mäkinen ja Svärd ovat tutkineet sähköisten oppimateriaalien ja verkon käytön mahdollisuuksia ja sudenkuoppia yliopistokoulutuksessa eläytymismenetelmällä. Opiskelijat näkivät onnistuneiden verkkopalveluiden toimivan rinnakkain kasvokkaisten yhteisöjen kanssa ja näiden limittyvän opiskelijan arkeen. Verkkopalveluiden nähtiin antavan opiskelijalle mahdollisuuden oppia asiantuntijatyössä tarvittavia joustavan ajattelun tapoja ja niiden todettiin mahdollisesti tukevan tiimimäisempää oppimista, kuin mihin yliopistossa on totuttu. Onnistuessaan verkkopalvelut voivat mahdollistaa vuorovaikutteisia tuki- ja ohjauskäytänteitä sekä yhteistä neuvottelua. (Annala, Mäkinen & Svärd 2012.) Millaisia kokemuksia teillä muilla on verkkopalveluista esim. Tampereen yliopistossa ja mitä ajattelette tutkimustuloksista suhteessa niihin? Oma kokemukseni on, että tällä hetkellä käytettävät Moodlet ja wikialustat eivät oikein innosta vuorovaikutukseen ja ajatusten vaihtoon. Voisiko tähän olla ratkaisuna avoimemmat kokonaisuudet, jotka eivät edellytä kirjautumista ja joita voisi itse käyttäjänä paremmin muokata, esim. lisätä videoita yms?

    Linkki tutkimukseen: http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66310/tuovi_10_2012.pdf?sequence=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika vähän on yliopisto-opinnoissa tullut vastaan muuta kuin Moodlen käyttöä. Jotenkin vuorovaikutus Moodlen kautta on aika haastavaa, sinne kun tarvii erikseen mennä ja kirjautua osallistuakseen johonkin keskusteluun, eikä keskustelurakenteetkaan nyt kovin paljon tue kovin lennokasta ajatustenvaihtoa. Eivätkä kaikki luennoitsijat hallitse kovin hyvin edes Moodlen käyttöä.

      Jotenkin kaipaisin luonnollisempaa, enemmän jokapäiväisessä elämässä kiinni olevaa keskusteluympäristöä, olisiko se sitten Facebook vai mikä.
      Padlet-seinää olen tämän kurssin lisäksi käyttänyt kerran aikaisemminkin, ja se on kyllä tietynlaiseen harjoitukseen oikein toimiva. Toki edellyttää, että jonkinlaiset laitteet on mukana, BYOD tai Edun iPadeja on ollut sitten näissä saatavilla.

      Itse olen ollut kovin yllättynyt siitä, kuinka vähän luennoilla yhä näkee läppäreitä tai täppäreitä. Itse kun en enää oikein edes osaa muistiinpanoja kynällä kirjoittaa (tai en saa omasta kirjoituksestani selvää :-) vaan kaikki on sähköisenä koneella (tai oikeammin pilvessä), niin jotenkin sitä pitää koneiden käyttöä itsestäänselvyytenä. Toisaalta vaatii myös itsekuria, ettei sitten sillä koneella luennon aikana tee jotain ihan muuta kuin aiheeseen liittyvää oppimista... Tilathat eivät kauheasti yliopistolla koneen käyttöä suosi, kun pistorasioita on tosi vähän ja nekin mitä on, ovat yleensä hankalissa paikoissa.

      Poista
  2. Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että koneita ja tabletteja näkyy luennoilla verrattain vähän.
    En myöskään ole törmännyt yliopistolla juuri muuhun verkko-opetuksen työvälineeseen, kuin Moodleen. Kuten Hanna-Reetta sanoi, Moodlen seuraaminen on työlästä. Ihan hiljattain vasta löysin sieltä linkin, jonka kautta jonkin keskustelufoorumin voi tilata omaan sähköpostiin, jotenkin ei ole tullut opeteltua sen käyttöä edes kunnolla

    VastaaPoista
  3. Yritin löytää korkeakouluopetukseen liittyvää tietoa sähköisistä oppimateriaaleista siinä onnistumatta. Silmiini sattui seuraava Antti Ekonojan (2014) tietotekniikan väitöskirja. Tutkimuksen ”Oppimateriaalien kehittäminen, hyödyntäminen ja rooli tieto- ja viestintätekniikan opetuksessa” tavoitteena oli oppimateriaalien kehittäminen ja niiden käytön tuoman hyödyn tutkiminen omana oppiaineena opetettavan TVT:n opetuksessa etenkin yläkoulussa. Tutkimuksessa kehitettiin kolmea painettua oppikirjaa ja yhtä sähköistä materiaalia. Niitä kokeiltiin useissa suomalaisissa kouluissa. Tutkimustulokset osoittivat, että kummastakin oli hyötyä TVT:n opetuksessa, mutta sähköinen oppimateriaali toi mukanaan oppikirjaa suuremmat hyödyt. Sähköisen oppimateriaalin vahvuuksia olivat mm. helppo saatavuus ja päivitettävyys sekä monipuolisemmat harjoitustehtävät. Tärkeää laadukkaassa TVT:n oppimateriaalissa ovat ajantasainen ja laaduksa sisältö, pedagogisten näkökohtien huomioiminen sekä hyvä luettavuus.

    VastaaPoista